Helmikuussa jo puhuin työaisaparilleni että ihanko oikeasti edelleen meinaavat lähteä reissuun kohteena Kreikka, että kannattaisi jättää kyllä jo välistä. Maaliskuussa sanoin samaa muutama päivä ennen kuin Suomessa laitettiin koulut kiinni. Siinä vaiheessa oli tullut samaan tulokseen ja perui matkan. Mutta oli se aika uskomaton tilanne.. koulut kiinni ja lapset kotiin. Ensimmäisen etäkoulupäivän jälkeen olin varma että kahdessa kuukaudessa olemme valmiit lataamoon kaikki, sekä lapset että minä. Onneksi olin väärässä. Sen jälkeen tämä on sujunut jo ihan mukavasti. Harvemmin tullut enää soittoja töihin "äiti.... toi kiusaa", "äiti, toi ei tee mitä pitää" - ihan kuin töissä noihin asioihin voisin puuttua millään tavalla saati ehtisin.
Maaliskuussa piti viettää tyttären 18-vuotis syntymäpäiviä mutta peruttiin kun harvempi olisi enää ollut tulossa. Perheen kesken kyllä kävimme syömässä vielä ravintolassa ennen kuin sekin seuraavana päivänä sulki ovensa. Sen mukana meinasi pojasta tulla lomautettu kun paikassa kokkina oli, onneksi sai muuta työtä kaupasta ruokakassipalvelusta. Pieni perhepäivällinen oli siis 15 ihmistä pöydän ääressä, yksi oli poissa kun ei malttanut saunaremonttia keskeyttää. Tai.. olihan tuolla tavallaan 16.. nuorin vain on vielä masumatkaaja :) :) . Minusta tulee mummo heinäkuussa! Pienen pientä prinssiä odotellaan heinäkuun puolivälin tienoilla.
Koulujen sulkemista uskomattomampaa oli tiedossa. Kuka olisi ikinä uskonut kokevansa sen että Uudenmaa eristetään muusta Suomesta.. tartuntoja oli siellä reilusti enemmän kuin muualla maassa ja haluttiin hidastaa leviämistä.
Someen ilmestyi heti päätöksen jälkeen huumori kuvia aiheesta, yksi tuossa ylempänä. Sinne jäi rajan taakse oma suku ja vanhemmat. Sulku ei tosin kauaa kestänyt. 15.4. rajat aukeni sillä perusteella että muussa maassa tautia oli jo siinä missä Uudellamaallakin.
Äkkiseltään kaikki rajoitukset tekivät sen että töissä puhelin ja sähköposti hiljenivät melkein kokonaan. Siinä vaiheessa pomot alkoivat puhua lomautuksista ja ne toteutettiinkin. Työkaveri oli viime viikon lomautettuna - ja minulla oli ihan hirveä kiire ja stressi töissä kun enää ne puhelimet eivät ole hiljaa ja sähköposti laulaa. Olin neljän työpäivän jälkeen (luojan kiitos oli vajaa viikko) aivan puhkiväsynyt ja kun stressi helpotti, iski migreeni.
Tämän viikon olen ollut sitten vuorostani lomautettuna ja ai että olen nauttinut kun olen jaksanut tehdä muutakin kuin herätä, käydä töissä ja kaatua sen jälkeen sohvalle odottamaan että pääsee nukkumaan. Olen käynyt nuorempien kanssa pyöräilemässä viikon aikana 15 km ja kävellyt 21 km jahdaten samalla Pokemoneja :D
Ensi viikolla olisi taas työrupeama minulla ja aisapari lomautettuna. Ihan pikkasen sylettää kyllä että lomautukset koskevat vain meitä joilla olisi töitä enemmän kuin ehtii yksinään tekemään ja stressi vaivaa jatkuvasti. Sen sijaan huoltomiehet (jotka ovat niitä isompi palkkaisia) saavat olla töissä vaikka kalenteriin ei kaikille keikkoja tule välttämättä joka päivää täyteen. Mutta toisaalta omistajavaihdoksen myötä tuolla on ollutkin koko ajan se tunne että meidän työtämme ei arvosteta ja pomot ovat hanakoita päsmäröimään että mitä pitää tehdä, mitä on pakko tehdä vaikka olemme yrittäneet sanoa ettei aikamme riitä kaikkeen. Mutta kun kummallakaan ei ole mitään hajua siitä mitä meidän työmme käytännössä on. Laitoinkin nyt haun uuden ammatin opiskeluun jos vielä joskus saisi työpaikan missä työtäni arvostetaan ja missä viihtyisin. Tosin korona tekee sen että työpaikkoja ei ihan niin vain vaihdella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti