Jos joskus mietin kotiäitinä ollessani että minulla on kiire, niin ehkäpä sittenkin oli helpompaa olla kotona yhdeksän lapsen kanssa kuin nyt työelämässä ja yrittää hoitaa kunnialla kotiin työ, lapset, koti, lasten harrastukset, omat harrastukset ja kaikki muut kissanristiäiset mitä nyt milloinkin eteen tulee. Vaikka kyllä sitä sai silloinkin mennä tukkaputkella joskus päivät aamusta iltaan ja illalla miettiä että tulikos syötyä vai ei - no lapset ainakin, äidistä ei aina niin väliä.
Kotona ei tosin asu enää kuin kuusi lasta, mies ja minä. Voiton puolella siis. Iät lapsilla ovat 8 v. , 10 v. , 13 v. , 15 v. , 17 v. ja 21 v. eli isoja jo. Neiti 19 v. muutti maaliskuun alussa poikaystävänsä kanssa yhteen, neiti 24 v. osti avokkinsa kanssa omakotitalon joulun alla ja esikoispoikakin 25 v. muutti helmikuussa tyttöystävänsä kanssa yhteen. Mummoutumista siis voinen odotella ... ehkä... jossain vaiheessa?
Nyt arkipäivät menevät töissä klo 8-16:30. Jos on hyvä tuuri niin ehdin juuri käydä kotona (työmatka autolla n. 4 minuuttia) syömässä ja työvaatteet pois vaihtamassa kun nappaan kyytiin herra 15 v:n ja mennään vauhdilla Kouvolaan tai Uttiin salibandyharkkoihin. Jos on heikompi tuuri niin heitän u-käännöksen pihassa, töräytän torvea että poika tulisi ulos äkkiä kun ei taaskaan ollut ulkona odottamassa, ja sitten menoksi. Joskus on vieläkin kiireisempää eli juoksen autosta sisälle, heitän lennossa leivän suuhuni ja treenikamat päälle. Treenikassi olalle ja poika kyytiin, tämä harkkoihinsa ja itse nyrkkeilemään. Onneksi treenit loppuivat tämän vuoden aikana sopivan lähekkäin että paluukyyti meni siinä samassa yhtenä päivänä. Muut ajat ovatkin sitten olleet logistiikan puolella ratkottavia mutta on nuo järjestyneet. Harkka-ajat ovat ikävästi usein siihen aikaan ettei miehestä ole vientiasioissa apua. Saa nähdä miten tuosta suosta selviää kun syksy tulee ja neiti 10 v:n salibandyharkat alkavat myös.
Harkka-ajat menevät usein silloin kun itsellä ei ole treenipäivä hallilla pojan harkkoja seuraten. On mielenkiintoista katsoa kuinka pojat ovat muutamassa vuodessa menneet eteenpäin (ja kasvaneet! vastahan olivat ihan pieniä) pelitaidoissa. Oikeastaan syy on se etten jaksa ajella edestakaisin kodin ja hallin väliä, turhaa bensankulutusta. Kotiin päästyä - tai joskus jo ennen kuin töistä lähden tulee tekstiviesti - minulta kysytään mitä ruokana? What?! Pitikö tänäänkin syödä.. no, kauppareissu unohtui ja ruoka jäi tekemättä. Tätä tapahtuisi turhankin usein jos neiti 17 v. ei (ihana ihana tytär) tekisi ruokaa kun koulusta tulee edellyttäen että edellisenä päivänä on muistettu kaupassa käydä. Onneksi pakastimessa on yleensä ranskalaisia, kalapuikkoja jne. Kananmuniakin kaapista löytyy niin vielä ei kukaan ole nälkään kuollut. Ja herra 15 v. on saanut myös osallistua ruoantekoon.
Ruokapuoli siis järjestyksessä. Toinen kaaos on sitten pyykkihuolto. Kun ei kotona ehdi kuin käydä kääntymässä, ei pyykit itsekseen pesukoneeseen kävele ja sieltä kuivuriin. Hyvästi viikonloppuvapaa - sitten pestään kymmenkunta koneellista pyykkiä. Siihen joku meno niin lajittelu jää ja seuraavalla viikolla on taas katastrofi likapyykkikoreissa JA sen lisäksi kodinhoitohuoneessa jossa puhtaiden pyykkien muodostama Alppirivistö koristaa kaikkia mahdollisia pintoja mihin pyykkiä voi laskea. Kerran päästiin korkeudessa melkein kattoon asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti